Joyce Carol Oates: Putous

Joyce Carol Oatesin Putous tempaa lukijan heti mukaansa. Varsinkin kirjan alun suorastaan maaginen tunnelma kietoi piti ainakin minut tiukasti otteessaan.

Kirja alkaa traagisissa merkeissä, kun vastavihitty aviomies heittäytyy Niagaran putoukseen häämatkan ensimmäisenä aamuna. Leskeksi jäävä tuore vaimo Ariah jää odottamaan miehensä ruumiin löytymistä ja saa lehdistössä nimen Niagaran leskimorsian. Tämän unenomaisen jakson aikana Ariahin rinnalle löytyy lakimies Dirk Burnaby, jonka kanssa hän pian avioituu.

Ariah ja Dirk elävät yhdessä, rakastavat toisiaan ja saavat lapsia. Ariah on kuitenkin hyvin epävarma suhteessaan niin mieheensä kuin lapsiinsa. Hän ei ole juuri lainkaan kosketuksissa perheen ulkopuoliseen maailmaan ja muuttuu ajan kuluessa yhä eristäytyneemmäksi. Ariahin vainoharhaisuuden lisäksi perhe-elämää tulee vaikeuttamaan Dirkin paneutuminen suureen ympäristörikoksia käsittelevään oikeusjuttuun, jossa syytettynä on kaupungin virkamiehiä sekä suuria teollisuuslaitoksia.

Useat onnettomuudet kohtaavat perhettä. Onko se todella kirottu, kuten useampikin sen jäsenistä uskoo? Voiko epävakaan äidin kasvattamista lapsista varttua tasapainoisia aikuisia? Putous kuvaa vaikuttavasti yhden perheen ja sen jäsenten vaiheita lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

Joel Haahtela: Katoamispiste

Joel Haahtela on kirjoittanut pienen, intensiivisen romaanin, joka sai alkunsa Kotkan vierailusta ja Raija Siekkisestä. Haahtela on aina ihaillut Siekkistä kirjailijana, mutta kiinnostui hänestä vasta muutama vuosi Siekkisen kuoleman jälkeen. Romaanissa päähenkilö jäljittää Suomeen tullutta ranskalaismiestä, jonka oletetaan lähteneen tavoittamaan Siekkistä. Päähenkilö etsii tietoja Siekkisestä, matkustaa Kotkaan kävelemään Siekkisen jalanjälkiä ja yrittää päästä kirjailijan pään sisään.

Kirjaa lukiessa on vaikea tietää, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tekstissä kuuluu Haahtelan ihailu Siekkistä kohtaan kirjailijana. Vaikka Haahtela esittääkin Siekkisen elämästä kaikenlaisia arvailuja, minusta sanat asetetaan kauniisti ja asiat jätetään avoimiksi niin, että kirjaa voi lukea loukkaantumatta. Kirjassa matkustetaan ja liikutaan paljon, mutta enemmän merkitystä on sillä, mitä päähenkilön pään sisällä liikkuu.

Haahtela kirjoittaa kaunista, pohdiskelevaa ja harkittua kieltä, ja tämän kielen ja kauniiden lauseiden takia kirja kannattaa lukea.

”…tunsin kuinka kirjoittaessani elämä kutistui ympäriltäni, katosi työhuoneen hämärään, iltoihin ja öihin, joiden suojassa tarinat kasvoivat.”

Zinaida Lindén: Nuorallatanssija

Ruotsiksi kirjoittava Zinaida Lindén muutti Suomeen Leningradista vuonna 1991. Kymmenestä novellista koostuva kokoelma Nuorallatanssija käsitteleekin Lindénille tuttua aihetta eli vieraassa maassa ja kulttuurissa asumista ja uusiin tilanteisiin sopeutumista. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa kokoelman novelleissa minä-kertojana on Venäjältä Suomeen muuttanut nainen; ainoissa miehen näkökulmasta kerrotuissa tarinoissakin venäläiset naiset ovat mukana keskeisessä roolissa. Lindén kuvaa tarkkanäköisesti vierauden ja toiseuden tunnetta, oman paikan etsimistä ja identiteetin rakentamista. Hänen henkilönsä havainnoivat terävästi kulttuuri- ja käyttäytymiseroja. Erityisesti uusiin ihmisiin tutustuminen ja suhteiden luominen ovat novelleiden keskiössä.

Nuorallatanssija on tasapainoinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Kirja oli mielestäni mielenkiintoista lukemista, jonka ulkopuolisen näkökulmasta kirjoitetut tarinat avaavat näkemään myös suomalaisuutta uudella tavalla.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Nigerialaisen naiskirjailijan teos sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan. Alussa kertojana on Ugwu, joka on kotoisin pienestä kylästä, jossa hänen perheensä edelleen asuu savimajassa. Ugwu pääsee palvelijaksi yliopistossa opettavan Odenigbon talouteen. Kirjailija käyttää taitavasti hyväkseen Ugwua kuvatessaan nigerialaista sivistyneistöä ja osin yläluokkaakin. Ugwu tarkkailee hieman ihmetellen sivistyneistön omituisia tapoja.

Kirjan päähenkilöinä on myös valkoihoisia, esimerkiksi maassa pitkään asunut englantilainen Richard kokee itsensä nigerialaiseksi, ulkomailta tulevat toimittajat taas katsovat kaikkea ulkopuolelta ja yläpuoleltakin, arvostellen.

Kirjassa kuvataan Nigeriassa 1960-luvulla käytyä sotaa heimojen välillä. Mieleen tulee lähimenneisyydestä Ruandan sota, hutut ja tutsit, ja raakuudet eri heimoihin kuuluneiden välillä. Sodan kuvaus ja siviilien hätä pakolaisleireineen, tauteineen, sodassa kadonneiden ja kuolleiden etsimisineen ja nuorten miesten vieminen väkisin sotimaan on yleistettävissä  mihin tahansa sotaa käyvään maahan. Biafran sota ja nälkää näkevien lasten kuvat lehdissä ovat varmasti jääneet kaikille sen ajan eläneille mieleen. 

Afrikkalaisen arkielämän yksityiskohdat, asut, ruuat, pyykinpesu, siivous, juhlat, hautajaiset jne. kuvataan mieleen painuvasti. Kirjan kertojina ovatkin Ugwun lisäksi naiset, jotka yrittävät pärjätä sodan keskellä ja pyörittää arkea poikkeuksellisissa oloissa. Kirjaa voi lukea historian kirjana, mutta myös kuvauksena afrikkalaisesta elämäntavasta.

Maritta Lintunen: Heijastus

Maritta Lintunen on minulle uusi tuttavuus. Hän on kirjoittanut aiemmin runoja ja novelleja. Viime vuonna ilmestynyt romaani Heijastus kertoo matemaattisesti lahjakkaasta Tuomaksesta. Tuomas on ylioppilaskirjoitusten jälkeen repäissyt itsensä irti despootti-isänsä rekkafirmasta, lähtenyt kotoa ja luonut uran matemaatikkona. Hintana on ollut ihmissuhteiden menetys.

Kertomukseen sotketaan rakkaussuhteita, kateutta ja kostoa pienen kylän verran. Melodramaattisen juonen käänteet ovat kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Lintusen kieli tekee kirjasta kuitenkin uskottavan ja luettavan, hän kuvaa henkilöitään sisältä päin. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat jotenkin epäonnistuneet elämässään – vaikka ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä, ihmiset ovat onnettomia ja eläneet vuosikausia salaten asioita läheisiltään.

Erikoiseksi kirjan rakenteen tekee se, että siinä liikutaan kolmella eri aikatasolla, nykyisyydessä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Vasta aivan kirjan lopussa paljastuu, mistä aikatasosta kulloinkin on kyse.