Max Seeck: Pahan verkko

Luin perättäin kaksi Max Seeckin jännäriä, Pahan verkko ja Haadeksen kutsu. Vaikken yleensä luekaan ihan tämän tyyppisiä jännäreitä, Seeckin tyyli kyllä imaisi heti mukaansa; kirjailijaa ei ole suotta suitsutettu mediassa.

Seeck on ehtinyt kirjoittaa kaksi 3-osaista sarjaa, joissa on jonkinlainen jatkumo ja sama päähenkilö. Vanhemmassa sarjassa päähenkilönä on Supon majuri Daniel Kuisma ja tapahtumat liittyvät entisen Jugoslavian alueeseen ja Bosnian sotaan. Uudemmassa sarjassa päähenkilönä on rikoskonstaapeli Jessica Niemi, joka on töissä Helsingin rikospoliisissa.

Seeck rakentaa kirjansa lyhyistä kappaleissa, joissa näkökulma koko ajan vaihtuu. Mielenkiinto pysyy koko ajan vireillä eikä kirjaa malta laskea kädestään. Vaikka kirjoissa selvitellään henkirikoksia, väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä. Kirjat sopivat hyvin loma-ajan tai vaikkapa joulun pyhien lukemisiksi.

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

Sirpa Kähkönen on palannut taas Kuopioon, tuttujen ihmisten pariin. Tapahtumat on nyt sijoitettu 1960-luvulle ja päähenkilöinä ovat teini-ikäiset Irene, Jaakko ja Leo. Jokainen on vähän hukassa omassa elämässään, pahiten reppana Leo. Irenellä on vaikeuksia kotonaan väkivaltaisen äitinsä kanssa ja Jaakko yrittää pitää parhaansa mukaan kavereistaan huolta.

Nuorten puuhien lisäksi seurataan Paratiisililja-kukkakaupan tapahtumia ja joudutaan sitä kautta pitkälle matkalle menneisyyteen, vallankumousajan Pietariin ja 1920-luvun Terijoelle. Kukkakaupan perustaja, Santeri Juurinen, on saanut oppinsa tsaarin ajan Pietarissa. Onkin kiehtovaa lukea kuvauksia isoista kukkaviljelmistä, joista hoviin ja palatseihin toimitettiin jatkuvasti isoja kukkalähetyksiä. Myös kuvaus vallankumouksen jälkeisestä autioituneesta Terijoesta on kiinnostava.

Kähkösen tyyli on tuttu. Jälleen hän kertoo ihmisistä lämpimästi ja myötätuntoisesti heitä tarkkaillen. Vaikka kirjan sävy onkin melankolinen, se ei kuitenkaan ole raskas lukea; tekstin lomaan mahtuu pieniä huumorin pilkahduksiakin. Taattua Kähköstä.

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah on yhdysvaltalainen, noin 20 teosta kirjoittanut bestseller-kirjailija. Kirjoista on suomennettu puolisen tusinaa ja ne ovat suosittuja myös Suomessa.

Tänä vuonna ilmestynyt Alaskan taivaan alla kertoo kaupunkilaisperheestä, joka muuttaa Alaskaan 1970-luvulla. Perheen isä on Vietnamin sodan veteraani ja kantaa sodan traumoja mukanaan. Traumoista osansa saavat vaimo Cora ja tytär Leni. Isä vie perheensä pohjoiseen ilman rahaa ja ilman minkäänlaisia, alkeellisissa oloissa välttämättömiä varusteita. 

Kirjailija kuvaa todentuntuisesti Alaskan vuodenkiertoa ja ankaraa talvea. Suomalaisesta pimeä vuodenaika ja pitkä valoisa kesä kuulostavat kovin tutuilta. Sen sijaan elintarvikkeilla, riistalla, juurikkailla yms. varustautuminen pitkään talveen kuulostaa aika kaukaiselta Suomessa. 

Perhe asuu todella alkeellisissa oloissa puuhökkelissä ilman sähköä, vesi kulkee kannettuna. Koko perhe raataa aamusta iltaan tullakseen jotenkin toimeen. Perheenisän jatkuvasti pahenevat mielenterveysongelmat tekevät olosuhteista sietämättömät.

Tarinaan kuuluu tietysti myös traaginen rakkaustarina, joka voittaa kaiken, tosin mukana ovat nyt alaskalaiset mausteet. Huumoria mukaan tuo esim. Iso-Marge, paikallinen mahtinainen, joka on hyvä suustaan, oikeudenmukainen ja aina valmis auttamaan.

Kuten näissä tarinoissa yleensä, paha saa palkkansa ja rakastavaiset toisensa, vaikka siihen aika monta mutkaa ja vuotta vaaditaankin.

Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus

Bestseller-kirjailija Joël Dicker jatkaa tutulla tyylillään: 648 sivua yllättäviä tapahtumia ja mukaansa tempaava juoni, joka kantaa aivan viimeiselle sivulle saakka.

Kertojana on Joël-niminen kirjailija, joka alkaa tutkia parikymmentä vuotta sitten tapahtunutta hotellimurhaa, joka on jäänyt selvittämättä. Samalla hän alkaa kirjoittaa tapauksesta kirjaa. 

Kirja liikkuu monella eri aikatasolla ja tapahtumia seurataan monen eri henkilön näkökulmasta. Juonesta ei oikeastaan voi kertoa juurikaan mitään paljastamatta liikaa. Tapahtumien keskiössä on kuitenkin kyseinen hotelli, jossa murha tapahtui, sekä arvostettu geneveläinen pankki, joka on ollut Ebezner-suvun hallussa sukupolvelta toiselle. Tarinaan liittyy tietysti kauniita naisia, venäläisiä ruhtinaita ja Habsburgien perillisiä, silmänkääntötemppuja ja menestyksen tavoittelua.

Juonta pyöritetään siihen malliin, että ihmettelen, miten kirjailija saa pidettyä langat käsissään. Kaikki kuitenkin etenee johdonmukaisesti kirjan loppuun saakka. Vaikka kirjajärkäle onkin painava, ei sitä malta laskea käsistään, ennen kuin tapaus on ratkaistu.

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen

Benedict Wells on sveitsiläis-saksalainen kirjailija, jonka teos Yksinäisyyden jälkeen on ensimmäinen häneltä suomennettu romaani. Kirjan kertojana on Jules, joka sisarustensa kanssa jää orvoksi, Julesin nuorimpana ollessa 10-vuotias. 

Sisarukset sijoitetaan sisäoppilaitokseen, ja heistä jokainen joutuu etsimään oman tapansa selviytyä karussa kouluympäristössä. Julesin pelastajaksi ilmestyy Alva, josta tulee Julesin paras ystävä. Jules ja Alva kadottavat toisensa vuosikausiksi koulun jälkeen, mutta kuin ihmeen kaupalla löytävät toisensa uudelleen.

Sisarusten välinen yhteys kasvaa vasta aikuisiällä vahvaksi, ja he ovat toistensa tukena elämän erilaisissa vaiheissa ja vastoinkäymisissä. Kirjailija kuvaa hyvin Julesin kautta, kuinka he ovat jokainen erilaisia persoonia ja rakentavat omaa elämäänsä eri suuntiin, mutta kuitenkin toisiansa tukien.

Kirjan pohjavire on surumielinen ja pohdiskeleva. Jules joutuu tekemään paljon töitä itsensä kanssa tavoittaakseen sen, mikä on hänelle tärkeää. Kirjan viesti on kuitenkin sillä tavoin positiivinen, että rakkaus ja yhteys toisiin kantaa ihmisiä eteenpäin. Vaikka rakkaus onkin kirjassa tärkeässä roolissa, kirja ei ole mitään hömppää, vaan jättää ajattelemisen aihetta pitemmäksikin aikaa.