Kirja sisältää esseitä, joissa käsitellään monenlaisia välitiloja, paikkojen välisiä tiloja. Jantso Jokelin on kiinnostunut kaupunkien hukkamaista, rautateiden takaisista alueista, autiotaloista ja hylätyistä teollisuuskiinteistöistä, Riihimäestä ja Kevosta. Hän haluaa kävellä Aurajoen alkulähteelle ja meloa kanootilla pitkin Kokemäenjokea.
Jokelin kritisoi travellereita, jotka suorittavat näkemiään maita ja halveksivat tavallisia massaturisteja, joiden kanssa he kuitenkin näkevät samat paikat. Hän halveksii trendikahviloissa roikkuvia ihmisiä ja ihmettelee kameran linssin ja gps-laitteen kautta elämäänsä katsovia hifistejä. Jokelinin tavoitteena näyttää olevan pysyminen lähellä, omien tunteiden ja oman lähiympäristön tarkkailu. Ei ole tarkoituksenmukaista etsiä elämyksiä mahdollisimman kaukaa, kun lähelläkin on näkemistä.
Jokelin johdattaa lukijansa ei-minnekään sellaisen nuoren miehen varmuudella, joka on elämiensä 26 vuoden aikana muuttanut 25 kertaa. Hän tietää, miten paikasta toiseen liikutaan, miten uusiin paikkoihin tutustutaan koluamalla myös valtaväylien väliin jäävät paikat.
Kirja on rehellisenoloisesti kirjoitettu. Ajatuksiaan Jokelin sitoo kirjallisuuteen ja elokuviin, mutta ei teoretisoi turhia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti