Monsuunimantroja: kirjoituksia joogasta ja Intiasta on Satu Rommin neljäs matkakirja. Satu on ashtangajoogan opettaja ja vapaa toimittaja, joka on myös asunut Intiassa ja opiskelee siellä säännöllisesti joogaa.
Monsuunimantroja kuvaa Mysoren kaupungin elämää joogan jatko-opiskelijan näkökulmasta. Intia avautuu meluisana ja likaisena, mutta viehättävänä paikkana Sadun kuvauksissa. En hirveästi jaksanut innostua kirjan jatkuvasta urputuksesta, miten vain Sadun oma ashtangajooga on oikeaa joogaa ja länsimainen jooga vain hapatusta. Satu ei tahdo päästä millään yli siitä, että (kilpailevia) joogaopettajia valmistuu Mysorestakin 200 tunnin pikakurssituksella.
Satua selvästi harmittaa, että ihmiset käsittävät joogan hyvin tavoin, ja osalle se on vain hyvää tekevää liikuntaa. Joogaa pitäisi kirjan mukaan opiskella ihmisikä, eikä sekään riitä. Kovin kaukana ei ole ajatus puhdasoppisista joogeista, jotka lyövät muita päähän joogasutrilla. Kiinnostava kirja silti, ja Intian kuvaus on paikoitellen nautittavaa. Monia joogan kummallisia lieveilmiöitä muotivaatteineen ja gurun palvontoineen Satu havainnoi asiantuntevasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti