Irlantilaisen toimittajan Audrey Mageen esikoiskirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Berliiniin. Peter saa lomaa itärintamalta, kun hän sopii menevänsä naimisiin Katharinan kanssa. Peterin kuollessa Katharina taas saisi Peterin sotilaseläkkeen. Sopimusavioliitoilla pyrittiin arjalaisen geeniperimän säilymiseen.
Lyhyen vihkiloman aikana Katharina ja Peter ehtivät rakastua, ja heidän Johannes-lapsensa saa alkunsa. Kirjassa seurataan sodan etenemistä vuorotellen Peterin tai Katharinan näkökulmasta. Peterin sota vie piiritettyyn Stalingradiin, Katharinan hyväosaista elämää Berliinissä taas rytmittää ruuan hankinta ja myöhemmin kiihtyvät pommitukset.
Magee kuvaa sodan pitkittymisen vaikutusta rintamalla sotilaiden asenteisiin sekä ihan arkipäivän raadollista selviytymistä päivästä toiseen talven kylmyydessä muonavarojen vähentyessä ja loppuessa viimein kokonaan. Kirjailija kuvaa todentuntuisesti sotilaiden asennemuutosta Saksan armeijan kaikkivoipaisuudesta sodan mielekkyyden pohtimiseen.
Katharinan isä taas saa natsiyhteyksiensä takia etuja itselleen ja perheelleen. Hyväosaiset ummistavat silmänsä esim. juutalaisten tilanteelta: minkkiturkkeja ja lastenvaunuja ilmestyy perheen naisille, eikä niiden alkuperää vaivauduta miettimään – tai korkeintaan pidetään etuja oikeutettuina.
Vaikka sodasta on kirjoitettu paljon, Magee löytää uuden näkökulman sotaan saksalaispariskunnan kautta. Ei ihan tavallista juhannuslukemistoa, mutta vaikuttava ja monilta osin miettimään pakottava lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti