Ranskalaisen pikkukylän elämä on lähes tyystin pysähtynyt. Kylässä ei ole enää juuri mitään eikä paljon ketään. Monet taloista ovat autioituneet ja hiljaisella kylänraitilla jolkottelee lähinnä kulkukoiria. Liikeyrityksiä on jäljellä kaksi: Kahvila Aurinko, jossa kahvikoneen hajottua on tarjolla pelkästään isännän tislaamaa luumuviinaa, ja kahvilaa aivan vastapäätä sijaitseva Edmond Ganglion ja poika - hautaustoimisto. Kumpikin yrityksestä tekee hidasta kuolemaa, kun asiakkaita ei kerta kaikkiaan ole vaikka kylässä elää ainoastaan vanhuksia.
Hautaustoimiston omistaja Ganglion muistelee kaiholla vanhoja hyviä aikoja, menestyksen vuosia, jolloin työtä oli ollut niin yllin kyllin, että oli jouduttu jopa toivomaan ainakin osan potentiaalisista asiakkaista pysyvän hengissä. Edellinen asiakas on hoidettu uudenvuoden päivänä ja elokuun helteisimpinä aikana hautaustoimistossa vierailee vain kylän vanhin rouva hyvin epävirallisissa terveystarkastuksissa tai hiuksiaan leikkauttamassa.
Vihdoin Hautaustoimisto Ganglion ja poika saa töitä, kun lääkäri käy toteamassa kylän ulkopuolella suuressa talossa asuneen herran kuolleen, ennen aikojaan. Pienten hautajaisten suunnitelma on selkeä. Siunaustilaisuuden jälkeen vietetään muistotilaisuus runsaine tarjoiluineen kahvila Auringossa ja Ganglion ja poika kuljettavat vainajan toisen kylän kirkkomaalle. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja tavalliseksi kuviteltu saattokeikka saa todella arvaamattoman lopun.
Elokuvakoulun käyneen Egloffin kirja koostuu pienistä kohtauksista elokuvien tapaan. Tarina ja kirjan tunnelma vei minut täysin mennessään. Silmieni eteen avautui kylän verkkainen elämä autioine katuineen, tunsin kuumana porottavan keskikesän auringon ja luumuviinan hedelmäisen kirpeän maun. Erityisesti minua viehättivät hirtehisen tarinan henkilöhahmot, kaikki jollain tavalla vinkeitä ehkä hieman vinksahtaneita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti