Syntymättömät on ensimmäinen kirja, jonka luin Marko Leinolta, vaikka se on jo hänen kahdeksas romaaninsa. Ja tykkäsin, vaikka alkuun en ollut ihan varma. Leinon kirjoitustyyli ei ole lukijalle ihan helppo, hän hyppelee tarinan sisällä faktasta fiktioon, muistelee ja kertoo lomittain monta tarinaa.
Syntymättömissä kirjailija Erik on onnettomuuteen joutuneen vaimonsa Ellenin vierellä sairaalassa ja miettii elämäänsä. Erikin lapsuusmuistoja paljastetaan vähitellen, Erik on hyvin poikkeuksellinen lapsi selvänäkijän taakkoineen, isä Alexander ei olisi isäksi kelvannut. Nykyhetkessä Erik istuu vaimonsa luona päivästä toiseen. Ellen on koomassa ja raskaana, lapsi yritetään pelastaa pitämällä Elleniä elossa mahdollisimman kauan.
Ei mikään kevyt kirja, aiheita ovat kuolema, keskenmeno, itsemurha. Kuitenkin kirja on tavallaan kaunis ja kamala tarina, kun Erikin menneisyys paljastuu askel kerrallaan. Nuori Erik psykologi Oton vastaanotolla on kirjan herkkupaloja. Ja aiheesta huolimatta kirjasta löytyy myös tummaa, kuivaa huumoria. Kirjan kuvitus ei minulle ihan auennut, mutta ei huonokaan idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti