Jo ensimmäistä sivua lukiessa liikutun, kun isä kirjoittaa syntymättömälle lapselleen kirjettä lämpöisin ajatuksin ja odotuksin. Ja mihin tilanteeseen Tommi Kinnunen sitten henkilönsä kirjan kuluessa kuljettaakaan, monien vaiheiden kautta, kun lopussa isiä onkin kaksi.
Lopotissa jatkavat elämäänsä jo Neljäntienristeyksestä tutut henkilöt. Varsinkin Helenan elämään paneudutaan ja toisaalta Johanneksen poikaan, Tuomakseen. Mukana muistoissa kummittelevat menneet sukupolvet ja kaikki sieltä periytyvä, mummun sanontoja myöten, esimerkiksi "Hän on laisensa". Tommi Kinnunen elää henkilöidensä elämää, oli sitten kyseessä sokea pianonvirittäjä tai itseään etsivä homo. Myös paljon taustatietoja on täytynyt selvittää: pianon rakennetta, viritystekniikkaa, valokuvaukseen liittyviä seikkoja tai pörssimeklarin työhön liittyviä asioita. Kaikki tuodaan esille luontevasti tekstin sisällä.
Tarinassa vaihdellaan jatkuvasti näkökulmaa, hieman menin välillä sukupolvissa sekaisin, mutta se ei haitannut lukunautintoa. Kirjan luvut on nimetty laulun sanoin, jotka kuvaavat myös luvun sisältöä tai aikakautta: Kiitos sulle kirkkahista kesäisistä päivistä tai Ja koko elämä räjähtää. Hauska idea, joka sopii hyvin kirjaa jäsentämään! Koko ajan lukiessa nautiskelee tekstistä ja elää henkilöiden mukana. Tarina imaisee mukaansa ja sen ei soisi päättyvän ollenkaan. Toivottavasti Tommi Kinnunen jatkaa tätä tarinaa tai aloittaa jotain uutta. En millään malttaisi odottaa, ihana kirja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti