Yksinäinen kevät ei todellakaan ole uutuuskirja, mutta ansainnee jo jonkinmoisen klassikkoaseman. Kirja kertoo keski-ikäisestä, ylemmän keskiluokan naisesta Joanista, joka jumittuu matkallaan autiomaahan junaa odottelemaan. Odotteluaikana hän joutuu ehkä ensimmäistä kertaa elämässään pohtimaan itseään, perhettään, avioliittoaan ja omia motiivejaan, eikä lainkaan pidä löytämästään.
Joan on tottunut menemään ja tekemään, olemaan ”tärkeä” kaikissa pikku askareissaan. Kotitöihin hänellä on palvelijat ja lastenhoitajat, mutta toki hyväntekeväisyys ja monet muut riennot ovatkin tärkeämpiä! Ja ennen kaikkea tärkeää on pitää yllä nuhteetonta julkisivua.
Autiomaan hiljaisuudessa ja rauhassa hankalat ajatukset ja muistot alkavat kuitenkin pulpahdella esiin. Mitä aviomies Rodney tarkoitti sanoessaan silloin niin? Miksi lapset käyttäytyivät näin? Mitä vanha ystävä tarkoitti sanoillaan? Pakopaikkaa ei ole, kun muuta tekemistä ei löydy.
Yksinäinen kevät on herkullinen kirja. Lukijalle tarjoillaan tilanne, jossa hän jo aavistaa hiukan enemmän kuin Joan-parka. Ja vähitellen tilanteet alkavat hahmottua Joanillekin. Suosittelen!
Mary Westmacott on Agatha Christien salainen nimimerkki, jolla hän kirjoitti pohdiskelevampaa ja enemmän omaelämäkerrallista kirjallisuutta. Agatha ei halunnut paljastaa, kuka nimimerkin takana oli, sillä Maryn kirjat saivat parempaa kritiikkiä kuin Agathan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti