Ritva Hellsten: Raija

Ritva Hellsten on kirjoittanut sisarensa Raija Siekkisen elämästä hienon kirjan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2003. Vuoden 2004 helmikuussa Raija Siekkinen kuoli kotinsa tulipalossa Kotkassa.

Kirjan kertojana on Raija Siekkinen, vaikka häntä ei nimetä. Hän kuvailee päiväkirjamaisesti elämäänsä ja palaa takautumissa lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Siekkinen kasvoi kahden sisarensa kanssa Kotkassa tavallisessa työläisperheessä. Raija koki, että ei saanut osakseen äidin rakkautta eikä hyväksyntää. Kiire kotoa pois oli kova.

Kirjailijan työ oli ainoa, mitä Siekkinen saattoi kuvitella tekevänsä. kirjoittamiseen ryhtyminen oli kuitenkin vaikeaa ja muuttui vuosien mittaan yhä vaikeammaksi, kuten monella muullakin kirjailijalla. Itsekritiikki ja aloituskynnys nousivat koko ajan. Rahat eivät tahtoneet riittää vaatimattomaankaan elämiseen. Siekkinen oli usein masentunut, lähisuhteet veivät voimia ja rahaa.

Ritva Hellsten kuvaa sisartaan toden makuisesti ja läheltä. Kieli on kaunista, siekkismäistä. Tarina vaan on kovin surullinen. Siekkinen oli hieno kirjailija, joka eli elämänsä kovin yksin eikä saanut riittävästi kaipaamaansa tukea. Tunnustusta hän kyllä sai useiden palkintojen muodossa, mutta nekään eivät kantaneet riittävästi.

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Marianne ja Connell asuvat ja käyvät kirjan alussa lukiota Carrickleassa pienessä kylässä Irlannin länsilaidalla. Marianne asuu kartanossa äitinsä ja veljensä kanssa ja Connellin äiti käy kartanossa siivoamassa.

Connell on lukiossa suosittu poika, jolla on paljon kavereita ja tyttöystäviä jonoksi asti. Marianne taas on yksinäinen, eikä oikein osaa käyttäytyä muiden kanssa, häntä vähän kiusataankin. Marianne ja Connell kuitenkin löytävät toisensa, rakastuvat ja lähtevät opiskelemaan Dubliniin koulun päätyttyä.

Molemmilla on kuitenkin se ongelma, että he eivät osaa puhua keskenään tärkeistä asioista. He puhuvat kyllä koko ajan, mutta se mikä on tärkeää heidän kahden välisessä suhteessa, yhdessäolossa, elämän jatkamisessa yhdessä, jää sanomatta. Seuraukset ovat surullisia, he loukkaavat toisiaan tarkoittamattaan ja ajautuvat erilleen. Heidän ystävyytensä ja yhteytensä kuitenkin säilyy, eivätkä he oikein osaa olla erossakaan.

Kirja on hienosti kirjoitettu surullinen tarina siitä, miten fiksut ihmiset pilaavat elämänsä sen takia, että eivät uskalla sanoa toiselle, mitä ajattelevat, mitä haluavat ja miltä tuntuu. Kirjasta on tehty myös tv-sarja, joka on parhaillaan nähtävissä Areenassa.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Olive Kitteridge on eläkkeelle jäänyt opettaja Mainessa. Olive on koko ajan vähän kiukkuinen ja äkkipikainen, töksäyttelee perheelleen ja tapaamilleen ihmisille omasta mielestään totuuksia. Oliven mies Henry sietää ja rakastaakin Olivea, mutta poika Chris muuttaa pois heti kun saa siihen tilaisuuden. Olive ei osaa rakastaa lähimpiään tai ei ainakaan osaa sitä millään lailla osoittaa.

Kirjan rakenne koostuu eri näkökulmista kerrotuista tarinoista, joita sitoo yhteen Olive. Välillä Olive mainitaan tarinassa vain kerran sivulauseessa, välillä Oliven rooli on isompi. Tarina, jossa Olive kertoo käynnistään Chrisin luona New Yorkissa on paljastava: ensimmäistä kertaa Chris kertoo, miltä äidin käytös on hänestä lapsena tuntunut.

Elizabeth Strout kirjoittaa älykkäästi, hauskasti ja terävästi. Oliven ristiriitaista persoonaa tuodaan esille vähitellen. Olive ihmettelee itsekin elämäänsä ja oppiikin ehkä jotakin. Kirjailija päättää Oliven tarinan lempeän positiivisesti; ehkä Olivellakin on vielä mahdollisuus onneen?

Elizabeth Strout ja Keltainen kirjasto on yhdistelmä, jota kannattaa kokeilla!

Colson Whitehead: Nickelin pojat

Nickel on nuorten koulukoti Floridassa. Nuori musta poika, Elwood Curtis, joutuu Nickeliin ilman omaa syytään useammaksi vuodeksi. Elwood on kunnollinen poika, joka on tähän asti haaveillut opinnoista collegessa.

1960-luvun Yhdysvalloissa rotusorto on edelleen lain mukaan sallittua, mutta protesteja eri puolilla maata alkaa esiintyä, Elwoodkin osallistuu joihinkin mielenosoituksiin. Elwood kuuntelee Martin Luther Kingin puheita äänilevyltä kotonaan ja kannattaa väkivallatonta muutosta.

Jouduttuaan Nickeliin, Elwoodin suunnittelema tulevaisuus on  mennyttä. Nickelissä on eri talot valkoisille ja mustille, mutta kaikkia kohdellaan ja rangaistaan yhtä sadistisen mielivaltaisesti. Koulukodissa on nimellisesti opetustakin, mutta enimmäkseen pojat käyvät työpalvelussa. Välillä joku pojista katoaa jäljettömiin.

Lopulta pojat onnistuvat pakenemaan, mutta se, kuka selvisi New Yorkiin, selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla.

En tiedä onko kirja tositarina, onko Nickelin koulukotia koskaan ollut olemassa? Kaikki kirjassa kerrottu voisi kuitenkin olla totta, niin hirveää kuin se onkin.

Hienosti punottu juoni, hienosti kirjoitettu tarina!

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Celeste Ng kertoo kirjassaan kiinalais-amerikkalaisesta perheestä. Perheen isä James on juuriltaan kiinalainen, mutta syntynyt Yhdysvalloissa. James on koko ikänsä kärsinyt rasismista, samoin hänen kolme lastaan. Perheen äiti Marianne taas on joutunut luopumaan omista urahaaveistaan perheen perustamisen myötä.

Kirja alkaa siitä, kun perheen tytär Lydia löytyy hukkuneena läheisestä järvestä. Kukaan ei tiedä, mitä on tapahtunut. Onko kyseessä murha vai onko Lydia tehnyt itsemurhan? Kirjassa kelataan takautuvasti aiempia tapahtumia perheessä eri henkilöiden näkökulmista.

Käy ilmi, että vanhemmat eivät ymmärrä ollenkaan, miltä heidän lapsistaan tuntuu ja millaista heidän elämänsä on. James ja Marianne yrittävät korjata oman elämänsä virheitä ja epäonnistumisia lastensa kautta. Esim. Mariannen aiemmat toiveet lääkäriksi kouluttautumisesta saa kantaakseen juuri Lydia. James ja Mariannekaan eivät osaa puhua keskenään toiveistaan ja tarpeistaan.

Ngn teksti on julmaa käsitellessään perheen sisäisiä suhteita ja sitä, miten esim. lapset valehtelevat vanhemmilleen ollakseen heille mieliksi. Perheen tragedia kulminoituu Lydian kuolemaan. Kirjan lopussa on kuitenkin pieni toivon pilkahdus paremmasta.

Celeste Ng on loistava kirjoittaja. Suosittelen myös hänen aiemmin suomennettua teostaan Tulenarkoja asioita.