Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Allan Karlsson on sijoitettu vanhainkotiin, jossa hoitajat pitävät tiukkaa kuria eikä alkoholin nauttimista suvaita. Karlssonin satavuotisjuhlien kunniaksi paikalle on kutsuttu kunnanhallituksen ja paikallislehden edustajat, mutta Karlsson päättää olla osallistumatta tuleviin kekkereihin: hän karkaa juhlapäivän aamuna ikkunasta tavoitteenaan päästä mahdollisimman kauas ahdistavasta juhlahumusta.

Jo linja-autoasemalla alkaa tapahtua, kun Karlssonin mukaan tarttuu puolivahingossa matkalaukullinen Ruotsin kruunuja. Pian hänellä onkin perässään niin rahalaukkua jäljittävät alamaailman edustajat kuin kadonnutta vanhusta etsivät poliisit ja toimittajat. Karkumatkallaan Karlsson tutustuu moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja kerää matkaansa varsin sekalaisen seurakunnan.

Välillä kirjassa palataan muistelemaan Karlssonin vaiherikasta elämää aina nuoruudesta alkaen. Karlsson on ollutkin varsinainen Ruotsin Forrest Gump: sadan vuoden aikana hän on kiertänyt maapallon moneen otteeseen, tutustunut maailman johtohahmoihin Francosta Staliniin ja Trumanista Maoon - ja sattunut aina paikalle maailmanhistorian käännekohtiin.

Uskomattomat seikkailut ja sattumukset hauskuttavat kirjan lukijaa! On helppo uskoa, että Arto Paasilinna on kirjan kirjoittaneen Jonassonin suosikkikirjailija.

Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä

Saksalaisen Jenny Erpenbeckin kirja rakentuu talon ympärille. Saksalainen arkkitehti suunnittelee itselleen ja puolisolleen Berliinin ulkopuolelle 1920-luvulla huvilan. Se sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla. Itse asiassa kirja alkaa jo järven muotoutumisesta lähes kaksikymmentätuhatta vuotta sitten.

Aikakaudet vaihtuvat muutenkin kirjassa tiheään. Vuosikymmenten kuluessa talo ehtii nähdä monenlaisia asukkaita ja vieraita, joita maailmanhistorian myrskyt heittelevät mielensä mukaan. Yksittäisten ihmisten kokemusten kautta varsinkin toisen maailmansodan tapahtumat, juutalaisten kohtalo ja Saksan jako ovat mieleenpainuvasti läsnä. Myös Saksojen uudelleenyhdistyminen ja nykyajan rahaa kumartava suhtautuminen rakennushistoriaan tuodaan lukijan silmien alle. Ulkoisesti pieni kirjanen kätkee sisäänsä suuria tapahtumia ja koskettavia ihmiskohtaloita.

Erikoiseksi kirjan julkaisun tekee se, että tekijältä aiemmin suomentamattomalta kirjailijalta julkaistiin yhtä aikaa kaksi teosta suomeksi: kirjailijan neljäs romaani Kodin ikävä ja esikoisteos Vanhan lapsen tarina. Kirjoilla on myös eri suomentaja.

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Joyce Carol Oates tarttuu uusimmassa teoksessaan rankkaan aiheeseen, raiskaukseen. Kirja alkaa Niagara Fallsin pikkukaupungissa tapahtuvalla joukkoraiskauksella, jossa joukko paikallisia nuoriamiehiä käy nuoren naisen kimppuun itsenäisyyspäivän aattona. Nainen raiskataan ja pahoinpidellään raa’asti 12-vuotiaan tyttärensä silmien edessä. Yleinen mielipide pitää raiskattua Teenaa ainakin osittain, ellei jopa pääasiallisesti syyllisenä tapahtumiin: onhan hän yksinhuoltaja, pukeutuu liian lyhyisiin hameisiin ja vaalentaa hiuksiaan...

Asiaa ryhtyy tutkimaan paikkakunnalla vastikään poliisina aloittanut John Dromoor. Hänen sympatiansa ovat Teenan ja tämän tyttären puolella, jopa siinä määrin, että syntyy jonkinlainen rakkaustarina. Dromoor pitää tinkimättä kiinni oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta.

Kirja oli hienoa lukemista. Oatesin teksti on todella tarkkaa ja kaunista. Jokainen virke on hiottu loppuun asti; mitään turhaa täytettä ei ole mukana.

Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Itävaltalaisen Daniel Glattauerin kirja Kun pohjoistuuli puhaltaa alkaa yhden kirjaimen kirjoitusvirheestä. Emmi haluaa perua lehtitilauksen, mutta tuon kirjoitusvirheen takia viesti löytääkin tiensä Leon sähköpostilaatikkoon. Tästä alkaa tiivis sähköpostikirjeen vaihto näiden kahden välillä.

Kun pohjoistuuli puhaltaa kertoo siitä, miten kahden ihmisen välille voi syntyä syvä suhde vaikka he eivät ole koskaan toisiaan edes tavanneet – eivätkä tiedä, haluavatko edes tavata. Saattaisihan toisen kohtaaminen tosielämässä olla suuri pettymys: mitä jos vastapuoli osoittautuisi aivan muuksi kuin hänen kirjallisesti antama kuva itsestään.

Sekä Leo että Emmi nauttivat kirjoittamisesta, he ovat verbaalisesti taitavia, joten kirjeenvaihtoa on nautinnollista lukea. Nimestään huolimatta kirja on kevyttä kesälukemista parhaimmillaan: nokkela ja tuore rakkaustarina.

Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki

Grégoire Polet on belgialainen kirjailija, joka on asunut jo pitkään Espanjassa. Hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa Väreilevä kaupunki sijoittuu kuitenkin Pariisiin.

Kirjan alku on suorastaan hurmaava. Helteinen Pariisi väreilee ja hehkuu. Polet esittelee lukijalle suuren joukon kaupunkilaisia, joilla ei ensi alkuun tunnu olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Pikku hiljaa kirjan edetessä huomataan, kuinka ihmisten tiet oudoillakin tavoilla risteävät. Helteen lisäksi kaupungissa väreilevät musiikki, rakkaus ja metrovaunut…

Kirjan esitystapa on erikoinen, kun Polet kuvaa pikkutarkasti erilaisia yksityiskohtia. Alkuun tämä viehätti kovasti, mutta jossain vaiheessa kirjan imu ikään kuin loppui kesken. Aika ajoin toistuvat pitkät pohdiskelut ja yksinpuhelut rikkoivat kirjan rytmin ja henkilöhahmojen suuri määrä kävi ainakin minulle hallitsemattomaksi.

Väreilevä kaupunki on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia –sarjassa, jonka kirjoja on aikaisemminkin esitelty tällä palstalla. Sarjaan tuntuu valikoituvan mielenkiintoisia kirjoja; kannattaa pitää silmällä!