Riikka Ala-Harjan Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut
Maihinnousu sijoittuu Ranskan Normandiaan. Nelikymppinen Julie työskentelee
oppaana Normandian maihinnousun museossa. Hän kertoo saksalaisille,
amerikkalaisille ja englantilaisille turisteille maihinnousun tapahtumista ja
sodanaikaisesta Ranskasta.
Julien koko elämä tuntuu olevan täynnä taistelua. Hänen
pitkä avioliittonsa on loppumaisillaan ja kaiken lisäksi kahdeksanvuotias tytär
sairastuu syöpään. Julien taistelua, samoin kuin Emman taistelua syöpää
vastaan, kuvataan kirjassa läheltä. Tehokeinona Ala-Harja käyttää hyvin lyhyttä
ja toisteista lausetta, joka tiettyyn rajaan asti kuvaa hyvin ahdistuneen
ihmisen kehää kiertäviä ajatuksia. Jossain vaiheessa toisto kuitenkin alkoi
tuntua puuduttavalta.
Ehkä eniten kirjassa häiritsi se, että henkilöt oli vaikea
mieltää ranskalaisiksi. Useaan otteeseen jouduin muistuttamaan itselleni, että
kyseessä todella on ranskalainen perhe, ei suomalainen, joka vain asuu
Ranskassa. Jotain suomalaista Ala-Harjan tyylissä täytyy siis olla.
Kirja nousi syksyllä suuriin otsikoihin, kun kirjailijan
sukulaiset syyttivät kirjailijaa siitä, että tämä oli käyttänyt heidän lapsensa
sairautta kirjan materiaalina. Kirjaa lukiessa tätä syytöstä on vaikea
ymmärtää. Millään tavalla ei tule sellainen olo, että olisi tirkistelemässä
jonkun ihmisen todellisuutta, vaan kirja vaikuttaa kaikin puolin fiktiiviseltä.
Ja jostainhan kirjailijan on aiheensa otettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti