Laura Saven kirja Paljain jaloin on jo lähtökohdiltaan järkyttävä. Kirja on dokumenttiromaani Saven omasta elämästä, hänen sairastumisestaan syöpään ja elämästään sen kanssa. Kirjailija kuoli ennen kuin sai tietää, että kirja julkaistaan. Kuollessaan hän oli vain 28-vuotias.
Kirjan päähenkilö on nuori lääketieteenopiskelija Laura. Hänellä on pieni poika ja onnellinen parisuhde. Kaikki näyttää olevan hyvin, kunnes hän yhtenä päivänä saa koko elämää järkyttävän puhelun: polven kierukkavammaksi epäilty vaiva onkin tutkimuksissa osoittautunut luusyöväksi. Tästä alkaa pitkään jatkuva tutkimusten ja hoitojen sarja. Save kuvaa hyvin tuntojaan, tuskastumistaan, epätoivoaan, taistelutahtoaan ja onnen hetkiään sairauden varjossa. Välillä toipuminen ja jopa parantuminen vaikuttavat todennäköisiltä ja Laura palaa jatkamaan opintojaan. Perhe muuttaa pois syövän leimaamasta kodista uuteen, valoisaan asuntoon. Omiin ja puolisonsa vanhempiin Lauran välit ovat läheiset, ne tuntuvat jopa lähentyvän sairauden myötä. Hän tutustuu uusiin ihmisiin, joiden kanssa jaetaan vertaistukea ja ystävystytään.
Kirjaan sisältyy osia Laura Saven sairauden aikana kirjoittamasta blogista sekä hänen muistiinpanoistaan. Joissakin kohdissa blogikirjoitukset erottuvat selvästi muusta tekstistä. Kun kirja on näin henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva romaani, nousi lukiessa ainakin minun mieleeni väistämättä kysymys siitä, mikä kirjassa on totta ja mikä fiktiota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti