Tämä oli minulle ensimmäinen Jaakko Yli-Juonikkaan kirja, ja tykästyin heti. Kieli on omalaatuista ja kaunista, tarinalle syntyy aivan ainutlaatuinen ilmapiiri.
Yli-Juonikas kutoo taidokkaasti pienen Rauha Raution elämänkudelman lapsuudesta aikuisuuteen. Rauha on kitukasvuinen huutolaistyttö, jota elämä heittelee perheestä toiseen, ja joka kärsii sekä vilua että nälkää. Rauha on kuitenkin selviytyjä.
Juoni kulkee kauniisti, vaikkakin vaatii lukijalta keskittymistä asiaan. Yksi kohta silti tökkäsi minulle pahasti: eräs sivuhenkilö, nuori tyttö raiskataan kirjassa, ja tyttöpä vain nauraa helpottuneena, kun raiskaajat poistuvat. Siinä meni Yli-Juonikkaan uskottavuus. Samoin kirjan loppu ei toiminut minulle, liian korkeissa sfääreissä liideltiin. Lukija putosi kyydistä. Näistä paheista huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti