Ranskalais-venäläisen Andreï Makinen uusin teos jatkaa tekijän tuotannosta tuttua linjaa eli kuvaa ihmistä ja hänen identiteettiään kahden maan välissä.
Kirjan päähenkilö on Ranskassa asuva venäläinen kirjailija Ivan Šutov, joka erottuaan nuoresta ranskalaisesta tyttöystävästään päättää lähteä entiseen kotikaupunkiinsa Pietariin etsimään vanhaa nuoruudenrakastettuaan Ninaa. Šutov pöllähtää Pietariin keskelle kaupungin kolmesataavuotisjuhlien karnevaalimeininkiä. Karnevaalien idean mukaisesti kaikki käännetään ympäri, kuninkaat ja narrit vaihtavat paikkaa; samalla tavalla tuntuu keikahtaneen päälaelleen myös nyky-Venäjän arvomaailma. Šutov löytää huomaa kotikaupunkinsa ja Ninan muuttuneen suuresti.
Kirjan vaikuttavimman osuuden muodostaa Šutovin tapaaman vanhuksen Volskin kertomus Leningradin piirityksen ajasta, toisesta maailmansodasta ja elämästä Stalinin vainojen uhrina. Rakkaus ja luottamus ovat tärkeitä hengissä pitäviä voimia. On koskettavaa lukea kertomusta piiritetyn kaupungin teatterista, jossa nälän riivaamat näyttelijät viimeisillä voimillaan pitävät pystyssä teatteria, jotain muistumaa entisestä normaalista elämästä. Nälän heikentämä yleisö kumartaa esityksen päätteeksi, koska taputtamiseen ei ole voimia. Volski selviää hengissä läpi vuosikymmenten vaikeuksien. Tuntuu, että Volski kuvaa venäläisiä yleensä, kaikki mahdolliset vastoinkäymiset on ladattu hänen hahmoonsa. Uuden Venäjän kapitalistiseen pintaliitoon Volski ei enää sopeudu ja niinpä hänet siirretään ”iäkkäiden henkilöiden taloon” muiden vanhaan aikakauteen jääneiden tavoin.
Šutov päättää palata Pariisiin, Venäjä ei enää ole hänen kotimaansa. Kotimatkalla lentokoneessa istuessaan hän tajuaa kuuluvansa kiihkeästi synnyinmaahansa, mutta hänen isänmaansa ei ole alue vaan aikakausi, jota ei enää ole.
perjantai 14. tammikuuta 2011
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Mikko Rimmisen Nenäpäivä on kyllä Finlandia-palkintonsa ansainnut! Kirja on todellinen ihmisyyden ja välittämisen ylistyspuhe.
Päähenkilönä kirjassa kuljeskelee keski-ikäinen Irma, jonka elämässä kaikki ei ole kunnossa. Kirjassa ei kerrota, mitä Irmalle on tapahtunut, mutta elämä tuntuu olevan poissa raiteiltaan. Hän on epävarma ja yksinäinen. Irma päätyy etsimään ihmiskontakteja vieraiden ihmisten ovikelloja soittamalla. Jostain syystä etenkin Kerava vetää Irmaa puoleensa. Aivan ilman asiaa ei voi vieraiden ovilla kulkea, joten hän esittäytyy kulutustutkijaksi. Pian Keravalla ihmetellään omituisesti käyttäytyvää haastattelijaa...
Kirjan asetelma ei lupaile hyvää; jonkinlaisen katastrofin ainekset tuntuvat leijuvan ilmassa kaiken aikaa. Mitä enemmän Irma yrittää, sen pahemmin solmuun hänen elämänsä tuntuu menevän! Selitysten suo on syvempi ja syvempi.
Rimmisen kieli on hänen aikaisemmista kirjoistaan tuttua vyörytystä. Värikkäät ilmaisut ja sanailut ovat toki mielenkiintoisia, mutta tekevät lukemisesta myös varsin raskasta.
Päähenkilönä kirjassa kuljeskelee keski-ikäinen Irma, jonka elämässä kaikki ei ole kunnossa. Kirjassa ei kerrota, mitä Irmalle on tapahtunut, mutta elämä tuntuu olevan poissa raiteiltaan. Hän on epävarma ja yksinäinen. Irma päätyy etsimään ihmiskontakteja vieraiden ihmisten ovikelloja soittamalla. Jostain syystä etenkin Kerava vetää Irmaa puoleensa. Aivan ilman asiaa ei voi vieraiden ovilla kulkea, joten hän esittäytyy kulutustutkijaksi. Pian Keravalla ihmetellään omituisesti käyttäytyvää haastattelijaa...
Kirjan asetelma ei lupaile hyvää; jonkinlaisen katastrofin ainekset tuntuvat leijuvan ilmassa kaiken aikaa. Mitä enemmän Irma yrittää, sen pahemmin solmuun hänen elämänsä tuntuu menevän! Selitysten suo on syvempi ja syvempi.
Rimmisen kieli on hänen aikaisemmista kirjoistaan tuttua vyörytystä. Värikkäät ilmaisut ja sanailut ovat toki mielenkiintoisia, mutta tekevät lukemisesta myös varsin raskasta.
torstai 16. joulukuuta 2010
Ian McEwan: Polte
Britannian arvostetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Ian McEwanin uusin kirja on kuvaus nykyihmisen itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Nobel-palkittu fyysikko Michael Beard on palkinnon saatuaan jäänyt lepäämään laakereilleen ja toimii työtehtävissään lähinnä kuuluisan nimensä ansiosta. Tiedettä ja työtä enemmän Beard on kiinnostunut naisista, ruoasta ja omasta itsestään.
Beardin elämä muuttuu, kun hän saa tietää vaimonsa pettävän häntä ensin huoltomiehen ja sitten Beardin alaisen kanssa. Sattuman oikusta vaimon rakastajatar kuolee, eikä Beard tunne tekevänsä väärin lavastaessaan edellisen rakastajan murhaajaksi.
Beard on vastuuntunnoton niin työtä kuin omaa terveyttään koskevissa asioissa. Hän siirtää epämiellyttäviä asioita pois silmistään. Samalla tavalla tuntuu ihmiskunta toimivan kirjan taustatekijänä toimivan ilmastonmuutoksen edessä. Vastuunkantajia on vaikea löytää.
Kirjaa on kritiikeissä kehuttu McEwanin hauskimmaksi teokseksi ja ironian mestarinäytteeksi, mutta minulle se oli pienoinen pettymys. Olihan kirjassa hauskojakin kohtia, mutta lukeminen oli aika pitkäveteistä, etenkin pitkät fysiikkaa käsittelevät osuudet olivat pitkästyttäviä. Voi olla että jään yksin näiden mielipiteideni kanssa. Vasta itse lukemalla voi tietää, pitääkö kirjasta!
Beardin elämä muuttuu, kun hän saa tietää vaimonsa pettävän häntä ensin huoltomiehen ja sitten Beardin alaisen kanssa. Sattuman oikusta vaimon rakastajatar kuolee, eikä Beard tunne tekevänsä väärin lavastaessaan edellisen rakastajan murhaajaksi.
Beard on vastuuntunnoton niin työtä kuin omaa terveyttään koskevissa asioissa. Hän siirtää epämiellyttäviä asioita pois silmistään. Samalla tavalla tuntuu ihmiskunta toimivan kirjan taustatekijänä toimivan ilmastonmuutoksen edessä. Vastuunkantajia on vaikea löytää.
Kirjaa on kritiikeissä kehuttu McEwanin hauskimmaksi teokseksi ja ironian mestarinäytteeksi, mutta minulle se oli pienoinen pettymys. Olihan kirjassa hauskojakin kohtia, mutta lukeminen oli aika pitkäveteistä, etenkin pitkät fysiikkaa käsittelevät osuudet olivat pitkästyttäviä. Voi olla että jään yksin näiden mielipiteideni kanssa. Vasta itse lukemalla voi tietää, pitääkö kirjasta!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja ja Finlandia-palkintoehdokas on mainio kirja: hauska ja piristävästi erilainen!
Prahassa suomen kieltä opiskeleva Angie täyttää 27 vuotta ja päättää, että hänellä on vuosi aikaa tulla kuuluisaksi kirjailijaksi ja kuolla traagisesti. 27 vuotta näyttää nimittäin olevan maaginen luku. Angie laatii listan 27-vuotiaina kuolleista muusikoista, ja listaan tulee lähes neljäkymmentä nimeä. Näiden nimien joukossa Angie haluaa nähdä myös itsensä!
Opiskelut ja ihmissuhteet eivät Prahassa suju aivan toivotulla lailla ja Angie päättää käyttää professorinsa tarjouksen hyväkseen ja lähtee Suomeen. Hän päätyy Suomen maaseudulle samaan pihapiiriin ekologista elämäntapaa noudattavan luomuperheen kanssa.
Salmela tarkastelee ihanan pisteliäästi ja ironisesti taiteilijuuttaan hakevan Angien ja periaatteidensa ja ihanteidensa sävyttämän perheen elämää. Kertojina kirjassa vuorottelevat epätoivon partaalla hoippuva Angie, naivistinen pehmolelu Herra Possu, ironinen kissa Kassandra sekä lakonisen toteava auto.
Salmela on itse kotoisin Slovakiasta ja on opiskellut suomea Prahan yliopistossa. Hän on asunut Suomessa neljä vuotta. Vain muutamasta kohdasta näkyy, ettei kirjoittajan äidinkieli ole suomi.
Prahassa suomen kieltä opiskeleva Angie täyttää 27 vuotta ja päättää, että hänellä on vuosi aikaa tulla kuuluisaksi kirjailijaksi ja kuolla traagisesti. 27 vuotta näyttää nimittäin olevan maaginen luku. Angie laatii listan 27-vuotiaina kuolleista muusikoista, ja listaan tulee lähes neljäkymmentä nimeä. Näiden nimien joukossa Angie haluaa nähdä myös itsensä!
Opiskelut ja ihmissuhteet eivät Prahassa suju aivan toivotulla lailla ja Angie päättää käyttää professorinsa tarjouksen hyväkseen ja lähtee Suomeen. Hän päätyy Suomen maaseudulle samaan pihapiiriin ekologista elämäntapaa noudattavan luomuperheen kanssa.
Salmela tarkastelee ihanan pisteliäästi ja ironisesti taiteilijuuttaan hakevan Angien ja periaatteidensa ja ihanteidensa sävyttämän perheen elämää. Kertojina kirjassa vuorottelevat epätoivon partaalla hoippuva Angie, naivistinen pehmolelu Herra Possu, ironinen kissa Kassandra sekä lakonisen toteava auto.
Salmela on itse kotoisin Slovakiasta ja on opiskellut suomea Prahan yliopistossa. Hän on asunut Suomessa neljä vuotta. Vain muutamasta kohdasta näkyy, ettei kirjoittajan äidinkieli ole suomi.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa
Tällä kertaa esittelyssä on vähän vanhempi teos: Elizabeth Gilbertin tositapahtumiin perustuva matkakertomus on ilmestynyt jo muutama vuosi sitten, vuonna 2007. Kirjan on nostanut uudelleen ajankohtaiseksi siihen pohjautuvan elokuvan (Eat Pray Love) valmistuminen tänä vuonna.
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen noin 35-vuotias nainen, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan kunnossa: hänellä on hyvä työ toimittajana, aviomies, oma talo ja ystäviä. Mutta silti kaikki ei ole kohdallaan. Pariskunta yrittää saada lasta, mutta yhtäkkiä Elizabeth huomaa, ettei hän ole lainkaan varma haluaako lasta ja haluaako ylipäänsä elää tällaista elämää. Hän sairastuu masennukseen ja käy miehensä kanssa läpi raastavan eroprosessin. hänellä on myös myrskyisä ja kuluttava suhde toisen miehen kanssa.
Elizabeth kaipaa muutosta elämäänsä ja aikaa itselleen. Hän päättää lähteä vuodeksi etsimään itseään ja kadonnutta elämänhaluaan. Hän viettää neljä kuukautta Italiassa kieltä opiskellen ja ruoasta nautiskellen, sen jälkeen neljä kuukautta Intiassa joogaten ja meditoiden ja lopuksi neljä kuukautta Indonesian Balilla paikallisen poppamiehen kanssa keskustellen ja sikäläistä maailmankatsomusta tutkaillen. Matkan varrella Elizabeth tutustuu useisiin uusiin ihmisiin, löytää hyviä ystäviä, oppii pikku hiljaa rakastamaan itseään ja parantuu masennuksestaan. Myös rakkauselämä saa uusia käänteitä.
Kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen kirjailijan rohkeus tehdä suuria ratkaisuja elämässään ja toteuttaa omat unelmansa. Varmasti moni meistä on joskus unelmoinut välivuodesta, itse ainakin tunnustaudun tähän joukkoon, harvempi vain on pystynyt tai uskaltanut haavettaan toteuttamaan. Kirja sisälsi joitakin viisaita ajatuksia ja huomioita, mutta sen kömpelö kieli (en tiedä johtuuko suomennoksesta vai onko jo alkuperäisen tekstin ongelma) haittasi paikoin lukemista. Toisenlaisella tyylillä Italiasta, Intiasta ja Indonesiasta olisi varmasti saanut paljon kauniimmankin kuvauksen.
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen noin 35-vuotias nainen, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan kunnossa: hänellä on hyvä työ toimittajana, aviomies, oma talo ja ystäviä. Mutta silti kaikki ei ole kohdallaan. Pariskunta yrittää saada lasta, mutta yhtäkkiä Elizabeth huomaa, ettei hän ole lainkaan varma haluaako lasta ja haluaako ylipäänsä elää tällaista elämää. Hän sairastuu masennukseen ja käy miehensä kanssa läpi raastavan eroprosessin. hänellä on myös myrskyisä ja kuluttava suhde toisen miehen kanssa.
Elizabeth kaipaa muutosta elämäänsä ja aikaa itselleen. Hän päättää lähteä vuodeksi etsimään itseään ja kadonnutta elämänhaluaan. Hän viettää neljä kuukautta Italiassa kieltä opiskellen ja ruoasta nautiskellen, sen jälkeen neljä kuukautta Intiassa joogaten ja meditoiden ja lopuksi neljä kuukautta Indonesian Balilla paikallisen poppamiehen kanssa keskustellen ja sikäläistä maailmankatsomusta tutkaillen. Matkan varrella Elizabeth tutustuu useisiin uusiin ihmisiin, löytää hyviä ystäviä, oppii pikku hiljaa rakastamaan itseään ja parantuu masennuksestaan. Myös rakkauselämä saa uusia käänteitä.
Kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen kirjailijan rohkeus tehdä suuria ratkaisuja elämässään ja toteuttaa omat unelmansa. Varmasti moni meistä on joskus unelmoinut välivuodesta, itse ainakin tunnustaudun tähän joukkoon, harvempi vain on pystynyt tai uskaltanut haavettaan toteuttamaan. Kirja sisälsi joitakin viisaita ajatuksia ja huomioita, mutta sen kömpelö kieli (en tiedä johtuuko suomennoksesta vai onko jo alkuperäisen tekstin ongelma) haittasi paikoin lukemista. Toisenlaisella tyylillä Italiasta, Intiasta ja Indonesiasta olisi varmasti saanut paljon kauniimmankin kuvauksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
