Kirjan päähenkilö on vastikään eläkkeelle jäänyt professori. Hän yrittää etsiä uutta sisältöä päiviinsä, kun työ ei enää ole elämän ykkössisältö. Tapahtumat sijoittuvat Berliiniin, jossa päähenkilö Richard sattumalta törmää afrikkalaisiin turvapaikanhakijoihin. Nämä miehet asustavat alkuun eräällä kaupungin aukiolla telttaleirissä, kun heille ei ole tarjolla muutakaan paikkaa.
Jostakin syystä Richard kiinnostuu miesten tilanteesta ja lähtee haastattelemaan heitä. Kirjan nimi viittaa miehille annettavaan saksan kielen opetukseen, johon myös Richard osallistuu jollakin tavalla. Vähitellen Richard tutustuu miehiin ja yrittää ymmärtää ja auttaa heitä siten, kuin hänelle on mahdollista.
Miesten tilanne on mahdoton, koska he ovat kotimaastaan lähdettyään ilmoittautuneet turvapaikan hakijoiksi kuka Libyassa, kuka Kreikassa tai Italiassa. Säädösten mukaan heidän pitäisi palata siihen maahan, johon he ovat ensin saapuneet, mutta siellä heitä ei oteta vastaan tai siellä ei ole heille minkäänlaista tulevaisuutta tarjolla. Vaihtoehdot Saksassakin ovat olemattomat.
Kirja on vähäeleisyydessään silmiä avaava, kun miesten menneisyyttä ja erilaisia vaihtoehtoja (tai pikemminkin niiden puutetta) tuodaan esille vähän kerrallaan. Elämä laitoksissa on turhauttavaa, mitään tekemistä ei ole eikä asiat etene. Byrokratia tekee asioiden hoitamisesta mahdotonta, jopa maan tavat ja kielen tuntevalle.
Suosittelen!
maanantai 20. tammikuuta 2020
maanantai 30. joulukuuta 2019
Elina Hirvonen: Punainen myrsky
Pidän kovasti Elina Hirvosen kirjoista, niin tästä uusimmastakin. Punainen myrsky on irakilaisen maahanmuuttajan tarina. Tarina alkaa pojan syntyessä 1980-luvulla Bagdadissa - tai itse asiassa jo aikaisemmin 1950-luvulla pojan äidin tarinasta.
Irakissa hallinto on vaihtunut monesti ja sitä vastustavien osa on ollut karu. Tarinan alkaessa perhe kätkee miehen, jota vallanpitäjät jahtaavat. Myöhemmin sama mies, kertojapojan isä, joutuu vuosiksi vankilaan, jossa tietoja ja tunnustuksia yritetään saada hirvittävillä keinoilla.
1950-luvun vallankaappauksen jälkeen hallitsijoita on ollut useita, pahimpana ja pisimpänä Saddam Husseinin kausi. Kirjassa asioista kerrotaan perheen näkökulmasta. Ensin joudutaan lähtemään pakoon Bagdadista muualle Irakiin, sitten pakolaisleirille Saudi-Arabiaan ja sieltä edelleen Suomeen.
Näkökulma on enimmäkseen pienen pojan, josta kasvaa Suomessa aikuinen. Poika ihmettelee näkemäänsä ja kokemaansa kasvaessaan ja perheen siirtyessä maasta toiseen. Isä on perheessä tärkeä, vaikka onkin pitkiä aikoja poissa, ja äiti joutuu sinä aikana huolehtimaan kaikesta.
Vasta kirjan lopussa olevissa jälkisanoissa Elina Hirvonen kertoo, että romaani perustuu Hussein al-Taeen lapsuudenperheen tarinoihin. Kirjoitustyöstä oli sovittu jo vuonna 2015, jolloin Elina Hirvonen ja al-Taee olivat soipineet, että Hirvonen kirjoittaa al-Taeen tarinoiden pohjalta syntyvistä kaunokirjallisista henkilöistä ja maailmasta, ei al-Taeen perheestä.
Irakissa hallinto on vaihtunut monesti ja sitä vastustavien osa on ollut karu. Tarinan alkaessa perhe kätkee miehen, jota vallanpitäjät jahtaavat. Myöhemmin sama mies, kertojapojan isä, joutuu vuosiksi vankilaan, jossa tietoja ja tunnustuksia yritetään saada hirvittävillä keinoilla.
1950-luvun vallankaappauksen jälkeen hallitsijoita on ollut useita, pahimpana ja pisimpänä Saddam Husseinin kausi. Kirjassa asioista kerrotaan perheen näkökulmasta. Ensin joudutaan lähtemään pakoon Bagdadista muualle Irakiin, sitten pakolaisleirille Saudi-Arabiaan ja sieltä edelleen Suomeen.
Näkökulma on enimmäkseen pienen pojan, josta kasvaa Suomessa aikuinen. Poika ihmettelee näkemäänsä ja kokemaansa kasvaessaan ja perheen siirtyessä maasta toiseen. Isä on perheessä tärkeä, vaikka onkin pitkiä aikoja poissa, ja äiti joutuu sinä aikana huolehtimaan kaikesta.
Vasta kirjan lopussa olevissa jälkisanoissa Elina Hirvonen kertoo, että romaani perustuu Hussein al-Taeen lapsuudenperheen tarinoihin. Kirjoitustyöstä oli sovittu jo vuonna 2015, jolloin Elina Hirvonen ja al-Taee olivat soipineet, että Hirvonen kirjoittaa al-Taeen tarinoiden pohjalta syntyvistä kaunokirjallisista henkilöistä ja maailmasta, ei al-Taeen perheestä.
tiistai 5. marraskuuta 2019
Éduard Louis: Ei enää Eddy
Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestynyt Ei enää Eddy oli kirjakauppojen ostetuimpien kirjojen listalla, sen takia minäkin tartuin täysin tuntemattoman ranskalaisen kirjailijan teokseen.
Kirja kertoo Eddyn lapsuudesta ja nuoruudesta pienessä pohjoisranskalaisessa kylässä. Perhe on tosi köyhä, isä työtön ja alkoholisoitunut, äiti myös kotona, lapsia paljon. Asumisolot ovat tosi surkeat ja ruuaksi on aina ranskalaisia. Olen pitänyt Ranskaa hyvin toimeentulevien, sivistyneiden ihmisten maana, mutta tottahan sielläkin on elintasoeroja ja lisäksi heikko sosiaaliturva.
Eddyä kiusataan koulussa, on aina kiusattu, koska hän on erilainen ja tietää sen itsekin. Eddy ei tykkää tytöistä, vaikka hän tekee kaikkensa, ettei sitä huomattaisi. Kiusaamisesta ei myöskään voi kertoa kenellekään ja Eddy alistuu siihen.
Perheeltä ei saa mitään tukea. Isän päivät kuluvat televisiota tuijottaen ja tupakkia poltellen. Edes ruokapöydässä ei saa keskustella, koska se häiritsee television katselua. Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisi, Eddyn perheen kuvaus on niin karmeaa.
Onneksi aivan kirjan lopussa valoa pilkahtaa Eddyn elämään. Kirja on omaelämäkerrallinen, joten Eddy on siis lähtenyt kotikylästään, päässyt opiskelemaan ja ryhtynyt kirjoittamaan. Hienoa!
Kirja kertoo Eddyn lapsuudesta ja nuoruudesta pienessä pohjoisranskalaisessa kylässä. Perhe on tosi köyhä, isä työtön ja alkoholisoitunut, äiti myös kotona, lapsia paljon. Asumisolot ovat tosi surkeat ja ruuaksi on aina ranskalaisia. Olen pitänyt Ranskaa hyvin toimeentulevien, sivistyneiden ihmisten maana, mutta tottahan sielläkin on elintasoeroja ja lisäksi heikko sosiaaliturva.
Eddyä kiusataan koulussa, on aina kiusattu, koska hän on erilainen ja tietää sen itsekin. Eddy ei tykkää tytöistä, vaikka hän tekee kaikkensa, ettei sitä huomattaisi. Kiusaamisesta ei myöskään voi kertoa kenellekään ja Eddy alistuu siihen.
Perheeltä ei saa mitään tukea. Isän päivät kuluvat televisiota tuijottaen ja tupakkia poltellen. Edes ruokapöydässä ei saa keskustella, koska se häiritsee television katselua. Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisi, Eddyn perheen kuvaus on niin karmeaa.
Onneksi aivan kirjan lopussa valoa pilkahtaa Eddyn elämään. Kirja on omaelämäkerrallinen, joten Eddy on siis lähtenyt kotikylästään, päässyt opiskelemaan ja ryhtynyt kirjoittamaan. Hienoa!
keskiviikko 23. lokakuuta 2019
Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Joel Haahtela on kirjoittanut pienen, mutta intensiivisen tarinan miehestä, joka lähtee Ranskaan luostariin tutkimaan pyhimykseksi julistetun Adèlen tarinaa. Kirjassa on vähän ulkoisia tapahtumia, sen sijaan kertoja käsittelee mielessään perhettään, parisuhdettaan, vanhempiaan. Miehen elämässä on vaikea vaihe meneillään ja varmaan senkin takia hän on lähtenyt luostarimatkalle. Hän ei ole myöskään käsitellyt lapsuudessa tapahtuneita asioita.
Kaikesta ikävästä huolimatta kirjassa on rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Tapaamiset ja keskustelut luostariveljien kanssa ovat kiinnostavia, ja ne kuvataan lämpimän huumorin sävyttäminä. Luostarin kirjastossa tapahtuvan tutkimustyön kuvaaminenkin on mielenkiintoista, aikaperspektiiviä antavat luostarissa säilyneet 1100-luvulla laaditut dokumentit.
Haahtelan lauseista löytyy myös pieniä ajatelmia. "... ajattelen, että meissä kaikissa on lommo valmiina. Lommo ei koskaan oikene, mutta meidän tehtävämme on löytää paikka, jossa sen kanssa voi elää." Näin ilmeisesti myös päähenkilölle tapahtuu matkan aikana, ja ehkä hänen lommonsa vähän oikeneekin.
Kaikesta ikävästä huolimatta kirjassa on rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Tapaamiset ja keskustelut luostariveljien kanssa ovat kiinnostavia, ja ne kuvataan lämpimän huumorin sävyttäminä. Luostarin kirjastossa tapahtuvan tutkimustyön kuvaaminenkin on mielenkiintoista, aikaperspektiiviä antavat luostarissa säilyneet 1100-luvulla laaditut dokumentit.
Haahtelan lauseista löytyy myös pieniä ajatelmia. "... ajattelen, että meissä kaikissa on lommo valmiina. Lommo ei koskaan oikene, mutta meidän tehtävämme on löytää paikka, jossa sen kanssa voi elää." Näin ilmeisesti myös päähenkilölle tapahtuu matkan aikana, ja ehkä hänen lommonsa vähän oikeneekin.
maanantai 7. lokakuuta 2019
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Kirja kertoo kahden rakastavaisen tarinan yli 70 vuotta tapahtumien jälkeen. Rakkaustarinan lisäksi se on uskomaton selviytymistarina ihmiskunnan ehkä pahimpana ajanjaksona ja hirvittävissä oloissa, hitunen onnea mukana. Lale Sokolov, australialainen liikemies, päätyi kertomaan heidän tarinansa Morrisille vasta vaimon kuoltua, ja kun ei enää tarvinnut pelätä tuomiota mahdollisesta kumppanuudesta natsien kanssa.
Lale eli Ludvig Eisenberg, joutui Krompachysta Slovakiasta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille tuhansien muiden juutalaisten kanssa kesällä 1942. Hänen perheensä tuhoutui lähes kokonaan Auschwitzissa. Onnellisten sattumien kautta Lale pääsee töihin leirillä tatuoijan apulaiseksi, ja tatuoija Pepanin kadottua hänestä tulee päätatuoija, Tätowierer. Tuhannet ja tuhannet vangit saavat sen jälkeen numeron Lalelta käsivarteensa. Eräänä päivänä Lale tatuoi naisvankeja ja katsoo liian pitkään erään tytön tanssiviin silmiin. Tämä tyttö on Gita Fuhrmann, jonka elämä kietoutuu yhteen Lalen kanssa leirin vaarallisissa oloissa.
Oman neuvokkuutensa ja mahtavan kielitaitonsa avulla Lale kamppailee tiensä sodan loputtua läpi venäläisjoukkojen takaisin kotikaupunkiinsa, mutta löytääkö hän Gitan ja kaikki sukulaisensa ja ystävänsä sodan myllerrykssen jälkeen?
Lale eli Ludvig Eisenberg, joutui Krompachysta Slovakiasta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille tuhansien muiden juutalaisten kanssa kesällä 1942. Hänen perheensä tuhoutui lähes kokonaan Auschwitzissa. Onnellisten sattumien kautta Lale pääsee töihin leirillä tatuoijan apulaiseksi, ja tatuoija Pepanin kadottua hänestä tulee päätatuoija, Tätowierer. Tuhannet ja tuhannet vangit saavat sen jälkeen numeron Lalelta käsivarteensa. Eräänä päivänä Lale tatuoi naisvankeja ja katsoo liian pitkään erään tytön tanssiviin silmiin. Tämä tyttö on Gita Fuhrmann, jonka elämä kietoutuu yhteen Lalen kanssa leirin vaarallisissa oloissa.
Oman neuvokkuutensa ja mahtavan kielitaitonsa avulla Lale kamppailee tiensä sodan loputtua läpi venäläisjoukkojen takaisin kotikaupunkiinsa, mutta löytääkö hän Gitan ja kaikki sukulaisensa ja ystävänsä sodan myllerrykssen jälkeen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
