Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Kirjan tapahtumat alkavat vuonna 1934 Pariisissa. Sokean, 6-vuotiaan Marie-Laure –tytön isä on töissä Pariisin luonnontieteellisessä museossa lukkoseppänä. Isän tehtävänä natsien miehitettyä Ranskan tulee olemaan arvokkaan timantin vieminen pois Pariisista. Isä ja Marie-Laure matkustavat Saint-Maloon, jossa Marie-Laure viipyy sodan loppuun saakka isänsä vanhassa kotitalossa.

Samaan aikaan Werner Pfennig asuu orpokodissa Saksan Essenissä. Werner on äärimmäisen kiinnostunut radioista. Hän pääseekin armeijan teknilliseen kouluun opiskelemaan radiotekniikkaa, mutta saa koulussa tottua myös kaikenlaiseen julmuuteen.

Kirjassa vuorottelee Marie-Lauren ja Wernerin näkökulmat luvusta toiseen. Myös kronologisesti kirjailija kertoo välillä tulevasta, välillä menneestä. Lukija saa siis vihjeitä siitä, mitä on tulossa. Marie-Lauren sokeus tuo kuvaukseen oman erilaisen näkökulmansa. Sotaa kuvataan ranskalaisen pikkukaupungin asukkaiden silmin ja toisaalta saksalaisen sotilaan silmin. Vähitellen päähenkilöt lähestyvät toisiaan ja vihdoin tapaavatkin.

Kirjailija kirjoitti teosta 10 vuotta. Vaikka sodasta on kirjoitettu paljon, tämän kirjan lukee ahmimalla, niin koukuttavasti juoni ja rakenne on laadittu. Lukija haluaa tietää, mitä päähenkilöille ja timantille tulee tapahtumaan.  Kirja päättyy vuonna 2014, joka oli ehkä vähän turhaa – lopettaminen vuoteen 1945 olisi riittänyt tai sitten vuoteen 1974, josta siitäkin kirjassa on yksi luku, jossa loppusolmuja solmitaan. Joka tapauksessa kerrassaan mukaansatempaava, kunnon lukuromaani!